Page 1 of 2
En väsy ihailemasta sitä, miten valo piirtää maiseman esiin. Antaa elämälle ääriviivat.
Tahtoisin joka hetkessä huomata kauneuden, nähdä yksityiskohdat ja tallentaa sen kaiken jaettavaksi.
Valokuvaan ja kirjoitan nähdäkseni, oppiakseni arvostamaan ja ymmärtämään.
Valo kuvaillen on minulle keino käsitellä sitä kauneutta minkä näen kävellessäni kadulla,
juostessani alas vuoren rinnettä tai katsoessani hymyä silmissäsi.
Elämä on ihme ja sen tahtoisin kanssasi jakaa. Toivottavasti saan sinutkin inspiroitumaan!
- Kaisu
olla ritisevä puu
sellaisen taivaallisen rannan autioituneella pitäjällä
...
virtaavan veden varrella sanat
ne soljuivat kuin aallot ikään
tuulen...
1.8.2012
Sailing the Seas, by Catherine MacBride.
Olisipa taivas
ilman valtateiden kaikua,
kun kurottautuu tähti toisen luo
kirkastuu ikuisuuden asettama kuviointi
Minä maailmasta oppinut
elämisen liikkeen,
ylösalaisin keinuvan kaupungin
Tarpeettomuudet kaiken keskiössä,
takomassa ihmeitä etsijöille
Olisipa taivas
ja sinä sen alla
Silloin en kuulisi kaupunkia,
en tuntisi sen liikehdintää
Riittäisi, että olisit
näkisit saman
Lunta kantava kesä
kohisee vesinä kallioilla,
jäätyneiden järvien rannoilla
niityt kurottavat aurinkoa kohti
Nousin aikaisin, halusin tallentaa keskikesän auringonnousun. On aina yhtä ihmeellistä nähdä valon asteittain valtaavan maiseman ja kuulla lintujen heräävän toivottamaan uutta päivää tervetulleeksi.
Pystytin kameran, painoin ääninauhurin päälle ja jäin odottamaan. Tällaiseksi se tallentui.
Uneton48 2012 lyhytelokuva 3+0=3
Valkeassa taakassaan kumartuvat puut
holvikaariksi kulkuni ylle
Taivas toimensa halliten
vastaa valaistuksesta
sinne tänne sytyttelee tähden,
pilvillä pehmentää kaukaiset kajastukset
Se alkaa hiljaisella hyräilyllä,
ottaa alkutahdit askelista
Vain hetken kiertää melodia
suuntaa vailla varpujen välissä,
ennen kuin täyttää tilan
kohoten kauniina kiertorataansa kohti
Taikametsän tanssisalissa,
korkeiden koivujen keskellä
vie musiikki mukanaan valssiin
Hellävaroen keinuttaa haaveet esiin,
huolet piilottaa huurteen alle
Kerää pakkanen kimpuksi kimallettaan,
ojentaa kotiinviemisiksi
Metsänreunassa muistuttaa:
on kauneudella kyky päiviä pelastaa
Seikkailu
Etsien kulki tuo,
etsien seikkailua suurta
Juurta jaksain kaupunkia
ristiin rastiin kulki
Sulki silmät, avasi taas
ei nähnyt mitään uutta saavutettavaa
Kaartui kulkijan tie,
saappaat kotiinpäin jo askeliaan otti
Pakotti toivo katseen ylös
vielä hetken etsimään kehotti
Oli joltain maahan jäänyt varjo,
luokseen kutsuvasti kuiski
Huiski syrjään tylsän päivän,
pois taikoi epäilyksen häivän
Niin lensivät nuo,
lensivät seikkailunsa luo
