Maan yli
Haalistava valo putoaa pilvistä
aamun ylle
Sinä olet kiivennyt katolle
katsomaan kurkiauraa
Taivaankannen kaarteessa syvennys,
kiikareille kiintopiste
Mietin miltä viima tuntuu siivissä,
vaihdetaanko vuoroja tiuhempaan, kun kylmenee
Matkalla maan yli
puiden latvojen pesät,
pellot kuin tilkkupeitteet
Voisinpa pysäyttää pakenevat siivet
Kertoa ettei talvi tule,
että on ikuisesti aikaa
Hiljaisuus hartiollasi havahtuu,
antaa kaukaisuuden kadota
kerääntyvään usvaan
Hengität tyyntä
ja, kun käännyt
tunnen jossain vetovuoron vaihtuneen